Joka toinen päivä raahaudun pohjamudissa ja olen yksinäinen. Kuuntelen raakuuksia muka rakastamani ihmisen suusta. Mutta en välitä enää vaikka sisin itkee. Pitäisi ja pitäisi ja mulla on niin paljon tekemistä. Ja mä haluun muuttaa volsiin. Haluun sen lasitetun parvekkeen. Oisin jo saanutkin perkkeles. Uimapuvun metästys 2 meni pieleen. Miksi turhaan? Emmä kuitenkaan ikinä pääse sinne altaaseen asti. Siskokin on niin trash artisti. Me ollaan molemmat. Kun jaksais maalata sen kolmitaulun valmiiksi. Olis osoite ja kaikki. Siipi pyörii pyörii. Kuinka paljon mä saan syödä kipulääkkeitä ennenkuin flippaan?. Kooma oli kiva. Mulla on nyt ihan ok hoitotahto. Mä en jaksa kirjottaa sitä vauhtii kuin kädet käy. Mun pitää poistaa tabletilta yks virus. Tuleekohan mesestä? En tiedä mut uusia ohjelmia ei mahdu mut otan mesen pois ja jotain muuta. Sitte mahtuu viel 2 joihin luotan. Viimeinen toivo. Taitaa olla kaikissa samsungeissa toi vika. Muutkin on valittanu. Siks niin halpa. Pelejä en. Ne on mun henkireikä iltaisin kun istun soffalla, en jaksa telkkaa. Kunhan vaan ei klikkaa sitä virusta. Se on kirjekuoressa. Yhen kerran jo tappelin siitä irti. Meni vaan euro. Ihme et löysin sen osoitteen josta pysty ottaa takapakkia koodilla. Kukaan ei välitä ennenku niiden nilkkaan kilahtaa kalikka. Mullon nälkä ja nukun päikkärit. Yks taas laittamassa autoo. TAAS! Pitäs saada rinnat pienemmäks. Pienemmäks(!) ja voitte kuvitella miten isot ne on.
Entinen Tsompi
Entinen Tsompi
Kommentit
Lähetä kommentti
Harva meistä on rautaa.